My feed

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Bethesdan vuoden 1995 lopussa julkaisema FPS-räiskintä on teknisesti melkoisen kunnianhimoinen ja pääosin varsinkin siltä osin oikein onnistunutkin peli. Grafiikka on täyttä 3D:tä, muutama kuukausi ennen Quakea. Myös spriteja on käytetty, mutta myös viholliset ovat täysin polygoneista. Toinen häkellyttävän kunnianhimoinen asia on tasojen huikea mittakaava: esimerkiksi autolla tai lentoaluksella pelattavat tasot ovat niin laajoja että niissä oikeasti meinaa eksyä helposti. Tämän takia peli muistuttaakin usein tyyliltään niin open world -roolipeliä siinä missä tasomuotoista FPS-räiskintää. Suuren mittakaavan huono puoli on se että monesti tasot muistuttavat vähän turhan läheisesti toisiaan. Peli sijoittuu siis ydinsodan jälkeiseen aikaan, ja rauniomaisemissa aika harvoin on mitään kovin uniikkia tasosuunnittelua vaan eri paikat näyttävät hyvin samoilta. Mikä vielä ennestään lisää eksymisen vaaraa. Välillä kuitenkin pelissä on panostettu enemmän siihenkin ja esimerkiksi suuri varastohalli tms. johon yhdessä kohtaa peliä kiivetään on oikein vaikuttavan näköinen, ja tehty ilman erillistä lataustaukoa sisälle siirryttäessä. Pelattavuus tässä on se heikoin osa-alue. Ongelma on erityisesti siinä, että vaihtelua ei ihan hirmuisesti ole, ja näinpä varsinkin kun peli on melko pitkä, alkaa se jossain määrin puuduttamaan. Piristävää vaihtelua tuovat kuitenkin ajelutasot sekä tasojen vaihtelu ulko- ja sisätasojen välillä. Ammuskelu on pääasiassa ihan hauskaa, vaikka välillä vihollisten määrä tuntuu melkein loputtomalta. Sitä se ei kuitenkaan onneksi ole, vaan tasot voi halutessaan puhdistaa täysin tyhjäksikin. Huolellinen tutkiminen palkitaankin, sillä salapaikkoihin on usein piilotettu parhaat tarvikkeet. Moniin taloihin pääsee myös sisälle erillisen latausruudun välityksellä, ja sisäpaikoista löytyy usein niin ikään tarvikkeita. Kontrollit ovat onneksi aivan verrattavissa nykypeleihin, mikä tämän vuoden pelissä ei mikään itsestäänselvyys ole. Sivuaskeleet onnistuvat ja tähtäys on luontevaa. Jopa auto ja lentoalus käyttäytyvät ihan järkevästi. Ammuskelussa ongelmallisinta on vihollisten pienet hitboxit. Erityisesti terminator-tyyppisiin vihollisiin on hankala osua. Asiaa ei kranaatinheittimen kohdalla helpota se, että se on jostain syystä pelin ainut ase jota käyttäessä ei ruudun keskellä ole tähtäintä. En saanut tätä toimimaan muuta kuin vuonna 2017 julkaistulla fanipätsillä. Se muuttaa peliä sen verran, että piirtoetäisyys on alkuperäistä suurempi. Se tuo epäreilua helpotusta pelaajalle erityisesti ajelutasoissa, sillä pelaaja näkee viholliset ennen kuin ne aktivoituvat, ja niinpä ne voi halutessaan monesti ampua turvallisesti jo ennen sitä. Toisaalta viimeinen ajelutaso on muutenkin aikamoista kuraa kun vihollisia teleporttaa tuon tuosta ihan viereen, joten pieni helpotus on oikeastaan vain hyvä asia. Kimppuun teleporttaavat (tai "aikawarppaavat, tälle kyllä annetaan tarinassa selitys) viholliset alkavat pelin loppupuolella olemaan muutenkin se suurin riesa kävelytasoissakin. Viimeinen taso on erityisen säälimätön siinä suhteessa. Onneksi lääkelaukkuja ja armoria sekä parhaimta ammuksia eli raketteja on sijoiteltu tasoon varsin armollisesti, joten kovin kohtuuttomaan save/load -rumbaan ei tarvitse ryhtyä. Pelissä on jonkin verran ajalleen tyypillistä kryptistä tasosuunnittelua, mutta ei kuitenkaan yleensä kovin pahasti. Alun briefing kannattaa lukea ajatuksella, sillä siinä yleensä avataan asioita joita pelaajan pitää tehdä. Esimerkiksi yhdessä tasossa jossa pitää tuhota lautasantenneja tosin syyllistytään epäreiluun kryptisyyteen, kun lisäksi pitää tuhota yksi tietokonepömpeli joka ei edes näytä mitenkään tärkeältä, ilman että asiasta mainitaan tehtävänannossa mitään. Samoin viimeinen dungeoni on melkoinen sokkelo. Lopulta siinäkin kyllä reitin löysin, tosin oikomalla yhdestä kohdasta tavalla jota pelintekijä ei ollut tarkoittanut. Bugeja peliin on jonkin verran jäänyt, eikä se tunnu ihan yhtä viimeistellyltä kuin vaikkapa Doom tai Quake. Lentävät viholliset jäävät välillä lattioiden sisälle jumiin, peli kaatuilee välillä, maastonmuotoihin on mahdollista jäädä jumiin jne. Tasossa 13 en saanut viimeistä tehtävää aktivoitumaan oikein, vaikka tein nähdäksi kaiken aivan oikein (tarkastin asian myös Youtube-longplaystä). Tämän tosin veikkaan olevan fanipätsätyn version vika, ei alkuperäisen pelin. Onneksi cheatti seuraavaan tasoon siirtymiseen on olemassa. Tehtävä olisi muuten onneksi jo päättynytkin siihen. Samoin yhdessä ajelutasossa pääsin määränpäähän, mutta tason loppu ei meinannut aktivoitua. En tiedä onko oikea kohta vain oikeasti niin pieni vai missä syy, mutta lopulta se kuitenkin aktivoitui ilman vippauskonsteja. Kokonaisuudessaan peli on ajoittaisesta puuduttavuudestaan huolimatta hyvin kiehtova ja pelaamisen arvoinen tapaus. Tasojen väliset tehtävänannot ovat varsin hyvin kirjoitettuja, ja tarinakin on mielenkiintoinen näkemys Terminator-universumista. Peli onnistuu muutenkin varsin hyvin luomaan apokalyptisen tunnelman. Tälle muuten on vielä samalla pelimoottorilla tehty jatko-osa. Senkin varmaan joskus vielä pelaan, mutta en kyllä heti perään.

5 years ago

Harmonica rated The Terminator: Future Shock

The Terminator: Future Shock 7/10

5 years ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Tälle on vaikea antaa mitään arvosanaa mikä tuntuisi oikealta. Kyseessä on siis 2004 julkaistu kilpailua varten tehty FPS-peli, jonka tiedostokoko on 96kb. Kyllä, luitte oikein. Teknisenä taidonnäytteenä arvosana olisikin siis 5/5, ja koko ajan tätä pelatessa vain ihmetteleekin, että kuinka kummassa näin paljon matskua voi saada puristettua niin pieneen kokoon. Pelissä on siis animoidut 3D-viholliset, lukuisia varsin tarkkoja tekstuureja, yksityiskohtaista arkkitehtuuria ja vieläpä musiikkikin. Muistan kun joskus pelin ilmestymisen aikoihin sen aikaisella laitteistollani tätä kokeilin ja ruudunpäivitys oli sellainen about 1 ruutu sekunnissa. Nykyisellä koneellani peli käynnistyi yllättäen täysin nikottelematta. Vihdoin tehojakin on riittävästi ja näinpä peli toimii oikein sulavasti. Hyvä niin, säätäminen tuskin olisi mahdollistakaan, peli nimittäin toimii vain yhdellä exe-tiedostolla, joten mitään configuraatio-filejä ei ole. Pelattavuudeltaan, jos tiedostokoon koittaa täysin unohtaa, peli nyt ei kummoinen ole. Viholliset ovat helppoja ja pelin läpäisee noin 10 minuutissa. Suurimpana vaarana ovat pylväät joihin pelaaja helposti jää jumiin jos erehtyy kävelemään liian lähelle. Ovien läpi myös pystyy vain kävelemään ennen kuin ne ovat avautuneet edes. Grafiikat ovat kyllä oikeasti varsin näyttävät. Arkkitehtuuri nyt usein varsin itseään toistavaa, mutta hyvin yksityiskohtaista ja omintakeista tyyliltään. Valaisufektit näyttävät niin ikään hyviltä.

5 years ago

Harmonica rated .kkrieger: Chapter 1

.kkrieger: Chapter 1 6/10

5 years ago

Harmonica rated The House on Sorority Row

The House on Sorority Row 4/10

5 years ago

Harmonica posted 2 images

5 years ago

Harmonica rated The Toolbox Murders (1978)

The Toolbox Murders (1978) 6/10

5 years ago

Harmonica voted for list

Watched in '20 (90 movies items)

5 years ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Juuri ennen Blood II ilmestymistä, Monolith julkaisi tämän samalla itse kehittämällään pelimoottorilla toimivan pelin. Osittain sen kämäisyys tässäkin pelissä näkyy, mutta hyvin paljon vähemmän. Näinpä peli on selkeästi viimeistellymmän oloinen ja mikä tärkeintä, sitä on enimmäkseen oikein hauska pelata. Myös tässä pelissä viholliset ampuvat hyvin nopeasti pelaajan havaitessaan, joten välillä kuolema tulee hyvinkin nopeasti. Ongelma ei ole kuitenkaan ihan yhtä paha kuin Blood II, vaikka edelleen ollaan hyvin paljon rng:n vankina. Ongelmaa pahentaa se että pelissä on hölmö critical hit -systeemi. Välillä pelaaja vihollista ampuessaan saa tekee critical hitin, jolloin saa itse hieman hp:ta takaisin. Vastaavasti kuitenkin myös viholliset voivat tehdä critical hittejä. Peli on jaettu kahteen osioon. Erityisesti jalkaisin kuljettavassa osiossa critical hitit ovat ärsyttäviä, sillä ne tappavat pelaajan helposti yhdestä iskusta. Mech-tasoissa ongelma ei ole ollenkaan niin paha, sillä niissä pelaajalla on paljon enemmän elinvoimaa. Helpotusta tuo sekin, että viholliset ampuvat tässä jopa välillä ohi, eivätkä osu 100% tarkkuudella. Konekiväärillä ampuessa viholliset reagoivat ammuksiin eivätkä vain seiso paikoillaan ja jatka pelaajan tulittamista, mikä tekee konekiväärityyppisistä aseista jopa käyttökelpoisia tässä pelissä, toisin kuin Bloodin jatko-osassa. Edellämainituista pelimoodeista molemmat ovat kokonaisuudessaan ihan toimivia ja hauskoja, joskin sanoisin juuri tasojen joissa ohjataan jättiläismäistä mechiä olevan se pelin mieleenjäävin osuus. Pelin aseet tuntuvat todella tuhovoimaisilta eivätkä viholliset ole sellaisia bullet spongeja kuin tämän aikakauden peleissä hyvin usein. Niinpä toiminta on mukavan nopeatempoista. Lithtech-pelimoottorin ongelmat näkyvät tässäkin välillä. Vihollisten reitinetsintä on varsin alkeellista, mutta ei sentään ihan Blood II -huonoa. Muutenkin ongelma on kierretty sillä että viholliset yleensä ampuu siihen paikkaan mihin ne on sijoitettu eikä vihollisia jota tulisivat lähihyökkäyksillä pelaajaa vastaan edes ole. Pelissä on kuitenkin mm. sama hölmö bugi jossa pelitallennuksen ladatessa kuolleet viholliset kuolevat uudestaan heti latauksen jälkeen. Sentään tässä ei ole samaa koomista efektiä kuin Blood II jossa myös kuolinäänet kuuluvat. Siinä siis joka kerta pelin ladatessa kuuluu useiden kuolevin vihollisten yhtäaikainen ulina. Grafiikat ovat oikein kivat tässä. Dynaamisia valoja ei ole käytetty yhtä hyvin kuin Bloodissa, mutta efektit ovat sitävastoin erittäin hienoja. Veri roiskuu näyttävästi ja räjähdykset ovat upeita. Tasosuunnittelu on varsin kulmikasta, mutta ei häiritsevässä määrin. Tarina on melkoisen yhdentekevä eikä jaksa pitää kiinnostusta missään määrin. Peli yrittää olla animetyylinen, mutta ratkaisu on kyllä varsin epäonnistunut. Grafiikat eivät oikein edes tunnu animetyylisiltä, ja ainoastaan pelaajalle puhuvien hahmojen animetyyliin piirretyt kasvokuvat sekä pelimaailmaan sijoitellut julisteet oikeastaan paljastavat tavoitellun tyylin. Sekä pelihahmojen suurisilmäiset naamat, jotka näyttävät vain todella rumilta. Musiikit eivät GOG-versiossa toimi. En jaksanut selvittää asiaa ennen kuin vasta ollessani pelin loppupuolella, mutta siihen siis löytyy ratkaisu googlettamalla. Gogin foorumilla neuvotaan miten homma onnnistuu. Pitää ladata hex-editori ja yhdestä dll-tiedostosta muuttaa tekstinpätkä. Kannattaa vaivautua, sillä se vähä mitä musiikkeja kuulin niin ne vaikuttivat ihan toimivilta. Kokonaisuudessaan ihan toimiva ja hauska peli, ja arvosanaan voisi viihdyttävyyden puolesta laittaa puolikkaan lisääkin.

5 years ago

Harmonica added 2 items to their collection