Jatkoin vielä Monolithin peleillä, tällä kertaa tällä vuoden 2003 teoksella. Tätä olen pelannut aiemminkin, en tosin muista olenko ennen läpi asti.
Tronin maailman visuaalit ovat kiehtoneet siitä asti kun alkuperäisen kasarileffan näin. Peliversio onnistuukin oikein erinomaisesti jäljittelemaan elokuvasta tuttua tyyliä. Lithtech-enginen tuonaikaisen version grafiikat ovat aika kammottavat omaan silmään monessa määrin. tosimaailmaan sijoittuvat välianimaatiot ovat todella rumaa katsottavaa. Jotenkin yhdistelmä sitä kun grafiikat alkoivat hieman jo kehittymään pologonimäärässä, mutta yhdistelmä sitä kun valaistukset ovat hyvin alkeelliset ja varjoja ei ole ollenkään näyttää suht hirveältä. Pelkistetyssä tietokonemaailmassa tekninen toteutus kuitenkin näyttää erinomaisen hyvältä. Asiaa auttaa se että tasosuunnittelu on oikein tyylikästä. Tällaisessa pelimaailmassa voin kuvitella että olisi helppo lähteä tylsiin ratkaisuihin ja copypastettaa alueita ja tehdä niistä liian symmetrisiä. Onneksi tämä on osattu välttää ja symmetrisemmissäkin alueissa on aina jotain joka rikkoo symmetriaa. Korruptoituneet alueet ovat erityisen hienoja, harmi vaan että niitä ei kovin montaa pelissä ole.
Pelimekaniikoiltaan Tron 2 onkin sitten ongelmallisempi tapaus. Jos pitäisi valita yksi sana mikä sitä parhaiten kuvaisi, olisi se varmaankin "odottelu". Pelissä pitää koko ajan odotella milloin mitäkin:
1. Laatikoiden loottausta. Pelimaailmasta löytyvät laatikot pitävät sisällään uusia välineitä ja etenemiseen (ja muiden laatikoiden avaamiseen) tarvittavia avainkortteja.
2. Laatikoiden loottaus (ja aseiden käyttö) vie energiaa. Loppuessaan energia pitää ladata tasoista löytyvistä latauspisteistä. Ja tämä on hyvin hidasta. Myös hp:ta ladataan samanlaisista latauspisteistä.
3. Lootatut tavarat saattavat olla roolipeleistä tuttuun tapaan tunnistamattomia. Ne pitää käydä erikseen valikossa laittamassa tunnistautumaan. Tunnistuksen ajaksi pitää valikko sulkea ja sitten odotellaan että prosessi valmistuu.
4. Korruptiotasoissa omat tavarat saattavat korruptoitua. Tällöin ne pitää siirtää valikossa puhdistusprosessiin. Prosessin ajaksi valikko pitää sulkea jotta se etenee. Korruptio myös leviää tehokkaasti välineistä toiseen. Tämän voi välttää ainoastaan siirtämällä välineet pois käytöstä. Tätä ei kuitenkaan kesken taistelun yleensä jaksa ruveta tekemään. Seurauksena lisää odottelua ja valikossa hyppelyä.
Tunnistamattomat lootatut tavarat kaiken lisäksi ovat 95% varmuudella jotain sellaista jonka on jo löytänyt ja siitä on itsellä parempi versio. Tavaroissa ei edes ole mitään randomstatseja, vaan yhtä hyvä tai huonompi versio tavarasta on aina täysin turha. Niinpä koko tunnistusmekaniikka on rehellisesti sanottuna vain ylimääräistä pelaajan kiusaamista.
Tavallaan en siltikään edes vihaa pelin verkkaista tarkoituksettomaan odotteluun pohjaavaa tyyliä. Kieltämättä se sopii tietokoneteemaan ja siihen tosielämästä tuttuun latauspalkin tuijotteluun. Vielä kun latauspalkista olisi tajuttu tehdä perinteisemmän näköinen.
Alkaa näin useammankin Monolithin lyhyen ajan sisällä pelanneena hahmottumaan se minkälaista pelattavuutta he ovat ainakin noihin aikoihin olleet taipuvaisia tekemään. Tässä on myös paljon sitä että tärkeintä on eliminoida vihollinen mahdollisimman nopeasti. Hahmo liikkuu aikansa tyyliin varsin verkkaisesti, joten sivuliikkumisen avulla vihollisten hyökkäyksiä ei kovin hyvin pysty välttämään. Tällä kertaa pelasin peliä fiksummin kuin joskus nuoruudessani, ja osasin kehittää järkeviä varusteita. Vinkkinä: perus kiekon lisäksi saatavista aseista kannatta valita yksi jota kehittää. Kaikki aseet käyttävät samaa energiaa, ja ollessaan varsin samallaisia käyttötarkoitukseltaan niitä ei ole hyötyä käyttää kuin yhtä. Itse suosittelisin snaipperia, joka on hyödyllinen ja tehokas niin lähietäisyydeltä kuin kaukaakin. Loppupuolella peliä saa vihdoin räjähdeaseen joka poikkeaa aemmista aseista radikaalisti. Se on myös hävyttömän hyvä, joten se kannattaa kehittää myös kolmannelle tasolle.
Hahmonkehityksessäkin on tosi ärsyttäviä elementtejä jotka ovat kuin tehty kiusaamaan pelaajaa. Yhtenä kehitettävänä asiana on nimittäin nopeus jolla lootataan laatikoita ja ladataan energiaa. Ja toisena taito joka nopeuttaa valikon kautta parannettavia juttuja. Näistä ei ole kuitenkaan pelin taisteluissa, paria bossitaistelua lukuunottamatta, mitään hyötyä, joten tuntuisi vain todella haaskaukselta hp/energiataulukon tai aseiden energiatehokkuuden sijasta kehittää niitä. Ehkä jossain speedrunissa siitä voisi hyötyä ollakin, mutta normipelaamisessa ei sille tielle missään tapauksessa kannata lähteä. Hahmonkehityksessä muuten kannattaa ensimmäisenä parantaa tuo aseiden energiatehokkuus. Alkuun se on niin naurettavan huono että lisäaseet ovat käytännössä käyttökelvottomia. Joku 3-4 snaipperin ammusta vie taulukon tyhjäksi. Vasta joskus pelin puolenvälin tietämillä lisäaseita pystyy kunnolla käyttämäänkin, ja loppupuolella jo tällä taktiikalla koko ajankin.
Vaikeusaste on aika heittelevä. Kuolema tulee varsinkin pelin alussa todella helposti. Se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna ensimmäiseen bossiin joka on suorastaan sadistisen vaikea, ja pelasin vielä keskimmäisellä vaikeusasteella, en edes vaikealla. Kyseisellä isolla matobossilla on valtavasti hp:ta ja aina välissä areenalle spawnaa kolme haulikkovihua. Myöhemminkin taistellaan samaa bossia vastaan uudelleen, mutta tässä vaiheessa pelaajalla on jo paremmat aseet ja armorit, ja kaiken lisäksi välissä ei tule niitä lisävihuja joka se vaikein osa bossia onkin. Pelissä on myös aika paljon tasohyppelyä. Itse olen sillä lailla perverssi että tykkään FPS-tasohyppelemisestä. Hyppelykontrollit ovat kuitenkin varsin jäykät ja oikein mittaisten hyppyjen tekeminen hankalaa. Kaiken lisäksi pelissä on ihan naurettavan brutaali tippumisdamage, ja mistään vähänkään korkeammalta kun hyppää ohi, niin kuolee välittömästi. Joku fanipätsi peliin, joka korjasi mm. tätä. En kuitenkaan oikein tykkää tällaisista pätseistä jotka muuttavat pelattavuutta siitä miten pelintekijät selvästi tarkoituksella ovat sen suunnitelleet, joten en sitä asentanut.
Tarina on hyvin yhdentekevää teknistä jargonia viljelevää huttua superpahisten maailmanvalloitusyrityksestä, eikä se kiinnosta oikein missään määrin. Laatikoista pystyy loottaamaan sähköpostiviestejä "syventämään" tarinaa, mutta ne ovat äärimmäisen mielikuvituksetonta kuivaa matskua, eikä niiden lukemisesta oikein mitään iloa saa. Mutta maailma on kiehtova, ja se tässä tapauksessa kyllä ihan riittää.
Steam-versio pelistä on enimmäkseen toimiva. Se kaatuilee tosin välillä, ja ainakin kertaalleen pikatallennus korruptoitui. Tallennella kannattaa siis usein, ja välillä muutenkin kuin pelkkään pikatallennukseen. Pikatallentelussa kannattaa olla muutenkin varovainen ettei tallenna tilanteeseen josta on mahdoton/liian vaikea selvitä. Yhdessä kohtaa peliä on jopa laitettu pelaajalle nähdäkseni ihan tarkoituksellinen pikatallenteluansa. Pelaajalle näytetään skriptatussa lentokohtauksessa laatikko joka on omituisessa paikassa siltamaisen rakenteen alla. Sinne jos hyppää, löytyy sieltä vain sähköpostiviesti. Tässä kohtaa jos tallentaa niin joutuu ottamaan jostain muusta tallennuksesta, sillä nähdäkseni sieltä ei ollut enää mahdollista päästä takaisin ylös mitenkään.
Kaikista ongelmista huolimatta hyvä peli, ja erityisesti jos TRON-maailman visuaaleista tykkää niin se kannattaa ehdottomasti läpi pelata.
Login
Home
32 Lists
1 Reviews
Collections
Flush And Close The Door List!
