Harmonica rated Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2

 Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2 2/10

1 day, 21 hours ago

Harmonica rated Winnie-the-Pooh: Blood and Honey

 Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2/10

2 days, 21 hours ago

Harmonica rated Idiocracy

 Idiocracy 5/10

1 week, 2 days ago

Harmonica rated MadS

 MadS 9/10

2 weeks, 2 days ago

Harmonica rated Don't Deliver Us from Evil

 Don't Deliver Us from Evil 6/10

2 weeks, 3 days ago

Harmonica rated Alien: Romulus

 Alien: Romulus 6/10

2 weeks, 3 days ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 13,5 tuntia Vaikeusaste - Wrecker

3 weeks, 1 day ago

Harmonica rated REKKR: Sunken Land

 REKKR: Sunken Land 7/10

3 weeks, 1 day ago

Harmonica posted a image

3 weeks, 1 day ago

Harmonica rated The Other Lamb

 The Other Lamb 6/10

3 weeks, 3 days ago

Harmonica rated Tigers Are Not Afraid

 Tigers Are Not Afraid 4/10

1 month ago

Harmonica added 2 items to their collection

1 month ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 11,5h

1 month ago

Harmonica rated Psebay

 Psebay 7/10

1 month ago

Harmonica posted a image

1 month ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 19,5 tuntia Vaikeusaste - Devotion (keskimmäinen)

1 month ago

Harmonica rated Beyond Citadel

 Beyond Citadel 6/10

1 month ago

Harmonica posted a image

1 month ago

Harmonica rated Tusk

 Tusk 5/10

1 month ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 7 tuntia Vaikeusaste - Devotion (keskimmäinen) The Citadel on suhtellisen omituinen yhdistelmä: animea ja hyvin pelkistettyä retroestetiikkaa tactical shooter -vaikutteisella pelattavuudella. Pelattavuus sinänsä toimii parhaimmillaan oikein hyvinkin: yhdistelmä tactical shootteria kuitenkin varsin nopeatempoisella ja arcademaisella liikutuksella on hauska yhdistelmä, ja erinäiset gimmickit kuten se että pelaajan on tarkkailtava huolellisesti milloin aseitaan lataa (loput ammukset lippaallisissa aseissa menevät ladatessa haaskuun, ja osa aseista taas pitää ladata ammus kerrallaan) tuovot oman uuden ulottuvuutensa pelattavuuteen. Se mikä pelissä itseäni tökkii on sen aika suoraan sanottuna ruma graafinen toteutus. Ymmärrän kyllä tavallisesti retroestetiikan päälle, mutta tässä vain on todella paljon elementtejä jotka eivät vain sovi kovin hyvin yhteen. Animetytöt eivät oikein sovi pelin ympäristöihin ja vihujen ruumiiden osat ovat varsin käppäsesti piirretty ja rajoittavat jopa näkyvyyttä usein, tuhottujen tankkien paloefekti näyttää jälleen kerran aivan erityyliesltä grafiikalta kuin mikään muu pelissä, sama homma rahapickuppien suhteen jotka ovat rumia 3D-mallinnoksia jne jne. Tekninen toteutus ei muutenkaan vakuuta: yhdessä kohtaa kuolin samaan aikaan bossin kanssa jolloin kun peli aloitti tason uudestaan niin bossi oli jo kuollut, ja itse sain pitää kaikki resurssit mitä sen tappamiseen olin käyttänyt. Edes tason uudelleenkäynnistys ei tuossa kohtaa auttanut niin että homma olisi tuntunut reilulta. Myös joissain muissa arvioissa steamissä törmäsin mainintaan bugisuudesta. Tämän kohdalla muuten valitsin suosiolla keskimmäisen vaikeusasteen, vaikka näin jälkiviisaana vaikeakin olisi varmaan ollut ihan pelattavissa. Tiedostan että minulla on melkoisen huono reaktionopeus, joka vain tekee sen että erityisesti tactical shooter -ympäristössä jossa nopea reaktinopeus on valttia niin homma menee helposti siihen että pelaaminen ei vain ole enää missään määrin hauskaa. Ihan oman kappaleensa ansaitsee se että peli ei anna asettaa kahteen eri thumb buttoniin hiiressä eri toimintoja. Tässä on muutenkin niin monta miljoonaa eri nappia joita pitää käyttää että tämä olisi ollut todella tärkeä ominaisuus. Lisäksi tasosuunnitelu on hyvin vaihtelevantasoista. Osa tasoista ovat paljon mielenkiintoisempia ja kannustavat eri aseiden käyttöön jne, kun osa tasoista on vaan tosi simppeleitä käytäviä jne. Bossitaistelut ovat vain yksinkertaista vaikkakin stressaavaa circlestreiffaamista jossa suurin selvitymisen edellytys on se että osaa vaihtaa paineen alla aseet patien loppuessa toisiin ja otettua healttia ajoissa. Siltikin, ihan pelaamisen arvoinen peli varsinkin mikäli vähän erikoisempi lähestymistapa retrohenkisiin fps-räiskintöihin kiinnostaa.

1 month, 1 week ago

Harmonica rated The Citadel

 The Citadel 5/10

1 month, 1 week ago

Harmonica posted a image

1 month, 1 week ago

Harmonica rated Infinity Pool

 Infinity Pool 7/10

1 month, 1 week ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 45 tuntia Vaikeusaste - Brutalizing Hedon Bloodrite on jälleen yksi Gzdoom-peli joka yhdistelee Hexeniä ja tällä kertaa vähän muitakin vanhoja peligenrejä. Vaikutteita on otettu nyt myös vanhoista dungeon crawler ja jopa point and click -peleistä. Pelin visuaalinen ilme on aika animea ja vaikka ensialkuun helposti ajattelisi että kyseessä on jonkinlainen animepornopelityyppinen viritelmä, niin pelissä on kuitenkin kohtuullisen vähän mitään suoranaisen tai ainakaan päällekäyvän seksuaalista (jonkinverran toki). Vaikka visuaalinen ilme on osittain mitä on, niin tarinassa on ihan oikeaa vakavaa yritystä ja onnistuukin ihan mallikkaasti tekemään hyvinkin elävän ja vakavastiotettavan maailman. Tasosuunnittelu on, kuten aiemmin pelaamassani Hands of Necromancyssä, tässäkin oikein laadukasta, ainakin arkkitehtuurisesti. Valaistus on täytyy sanoa kyllä melkoisen flättiä usein, mutta se ehkä on osittain tietoinenkin valinta. Joka tapauksessa pelissä on kyllä hyvinkin vaikuttavia ja mielikuvituksellisia paikkoja. Se missä Hedon tosin loistaa on scriptien käyttö tasojen sisällä. Hedon sisältää kaksi lopulta varsin erilaista episodia. Ykkösepisodi on vielä suht maltillinen erilaisisten scriptien hyödyntämisessä, vaikka siinäkin niitä toki jo on. Kakkosepisidissa sitten homma viedään ihan uusiin ulottuvuuksiin: hubit ovat valtavan kokoisia, ja niiden aikana tapahtuu usein erilaisia välinäytöksiä joiden jälkeen seikkailu jatkuu saumattomasti vielä edelleen "samassa tasossa". Hubeissa on myös usein optionaalisia lisätehtäviä jne. Se on Doomin moottorilla melkoisen vakuuttava saavutus, täytyy myöntää. Se mikä Hedonissa mättää on sen liiallinenkin kryptisyys. Pelialueet ovat valtavia ja etenemiseen tarvittavat quest itemit on yleensä niin hyvin piilossa että niitä vain jää hyvin helposti löytämättä ensimmäisellä kertaa. Niinpä melkeinpä valtaosa peliajasta menee väistämättä edestakaisin haahuiluun, ellei käytä läpipeluuohjetta, mitä itse viimeiseen asti pyrin välttämään. En edes tästä asiasta hirveästi lopulta valita, hyvin tarkkaavaisen ja huolellisen nurkkien koluamisen ja scrollien lukemisen avulla kaikki on kyllä ihan mahdollista saada tehtyksi ilman neuvojakin, ja ihan paria hassua juttua lukuunottamatta siinä onnistuinkin. Peliaikaa toki sitten kuluikin tuo huikea 45 tuntia. Mutta kuten sanottu, hommassa on tietynlainen point and click -henkinen viha rakkaus -suhteinen viehätys jos siihen niin osaa suhtautua. Enemmän harmaita hiuksia (tai omassa tapauksessani partakarvoja) aiheutti melkeinpä turhauttava taisteluosuuksien pelattavuus. Toki tässä on osittain myös syyttäminen itseäni valitsemastani vaikeusasteesta. Pelasin nämä molemmat osat brutalizing -vaikeusasteella, joka pelin kuvauksen mukaan tekee taisteluista kaoottisempia lisäämällä vihollisia ja vaihtaen niitä vaikeammiksi. Tässä kohtaa huomautan että Doomia ja sen tasoja on yleensä "tarkoitus" pelata sillä vaikeimmalla ultra violence -vaikeusasteella. Jotenkin kuvittelin että tämä voisi olla eniten sitä vastaava. Mutta nyt jälkiviisaana sanoisin että uskoisin että helpompi vaikeusaste voisi ainakin osittain, vaikka tuskin kokonaan, poistaa kombatin ongelmia: ensinnäkin jotain vihollisia on vain vähän turhankin vaikea väistää, varsinkaan pelin usein ahtaissa tiloissa. Lisäksi vihollisen vievät todella paljon elämäpisteitä osuessaan, ja vaikka pelissä on ihan hyvin health pickuppeja niin helposti pelattavuus menee melkoiseksi savescämmäämiseksi. Osa pelin vihollisista on myös liiankin nopeita ja ketteriä liikkumaan, erityisesti yhdet voltteja joka puolelle hyppivat varjo-otukset. Jo pelkästään niihin osuminen on työn ja tuskan takana, ja sitten kun siinä yrität samaan aikaan väistää niisä aiemmin mainituissa ahtaissa tiloissa niiden ja usein samaan aikaan muidenkin vihujen projektiileja niin argh. Ja yksinkertaisesti varsinkaan näitä varjovihollisia vastaan ei ole yksinkertaisesti hauska taistella. Kilpiviholliset ovat toinen murheenkryyni. Ylipäänsä kaikki kilpiviholliset ovat olleet hyvin epähauskoja jokaisessa gzdoom-pelissä mitä olen pelannut taistella. Ei vain ole yhtään hauskaa odottaa sitä että vihollinen laskee suojauksensa jotta voi tehdä tähän iskun, jonka jälkeen vihu nostaa kilven taas eteen jolloin taas pitää odotella. Ja nämä(kin) pirulaiset ovat kaiken lisäksi ärsyttävän nopeita ja kun niiden eliminoiminen on hankalaa niin ahtaissa tiloissa ja kun muita vihollisia tulee samalla nämä ovat todella ärsyttäviä tapaksia. Parhaimmillan pelin kombatti on kyllä erittäin hyvääkin, ja aseet ovat tehokkaan oloisia ja hauskoja käyttää. Nämä hetket ovat kuitenkin lopulta aika vähemmistössä ja turhan usein vaan tasosuunnittelu ei tue toimintaa. Välillä pelissä on myös isompia taisteluja jotka nekään eivät ole hauskoja. Yleensä nämä ovat vain tylsää circlestreiffaamista ympäri huonetta. Kaiken huippuna on yksi kammottava huone jossa viholliset ja pelaaja itse pomppii koko huoneen kokoisella trampoliinilla koko taistelun. Ihan täyttä tuskaa ainakin brutalizingilla, enkä usko että tuollainen millään tasolla hauskaksi muuttuisi ideana vaikka vaikeusastekin olisi helpompi. Muistan että Serious Samissa oli joku vastaava mahdollisesti salataistelu ja sekin oli ihan yhtä perseestä. Välillä kaverikseen saa myös NPC:itä. Nämäkään eivät mitään kauhean hauskoja osuuksia ole. NPC:illä on todella paljon hp:ta ja yleensä pystyvät hoitelemaan valtaosan vihollisista ilman että pelaaja edes juurikaan auttaa asiassa. Eli painava neuvoni, jos pelaat Hedonin, mikä on kyllä suositeltavaa sillä peli on hyvä ja mielenkiintoinen monella tapaa, älä tee sitä ainakaan brutalizing-vaikeusasteella, ainakaan ensimmäisellä kertaa. Ja varaudu haahuiluun tai käytä läpipeluuohjetta tarvittaessa mikäli se ei nappaa. Ehkä itse pelaan tämän vielä helpommalla joskus uusiksi, saapi nähdä. Pelissä on kyllä ihan hyvä määrä varsin mielenkiintoisiakin salapaikkoja joten siinä mielessä kiinnostusta kyllä olisi senkin puolesta.

1 month, 1 week ago

Harmonica posted a image

1 month, 1 week ago

Harmonica added 3 items to their collection

1 month, 1 week ago

Harmonica rated No One Lives

 No One Lives 6/10

1 month, 1 week ago

Harmonica added 2 items to their collection

1 month, 2 weeks ago

Harmonica added 1 item to Games Played Since Joining Listal list

Peliaika - 28 tuntia Vaikeusaste - enimmäkseen adventurer, muutamat viimeiset DLC-tasot regular Diablo-klooni Minecraft-universumissa, kukapa olisi ennalta arvannut että tällainenkin peli tehtäisiin. Itse peli on kyllä ihan hyvin tehty ja hyvännäköinenkin. Se on vain lopulta vähän turhankin simppeli ja itseään toistava, eikä tarjoa sellaista hahmonrakennuksen monipuolisuutta kuin mitä tämän lajin peleiltä odottaisi, lähimainkaan. Roskaloottia tippuu aika paljon vähemmän kuin näissä yleensä, mutta toisaalta tuntui että myöskään mitään hyvää loottia ei tunnu juuri saavan kuin aniharvoin. Niinpä pelissä jumittaa niillä samoilla aseilla ja varusteilla todella pitkiä pätkiä kerrallaan. Ja vaikka vaihtelua lopulta saisikin käytettäviin välineissiin, niin on niillä lopulta aika pieni vaikutus siihen miten peruspelissä kannattaa ja voi edetä. Vaikeusastejärkestelmä on myös jotenkin epäintuitiivinen, sekava ja epälooginen. Pelasimme tätä keskimmäisellä adventurer-vaikeusasteella, joka sekin antaa sitten vielä useamman eri vaihtoehdon joka tason kohdalla mitä voi pelaaja valita. Ongelmaksi vain tuli jossain lisäosien kohdalla kun adventurer-vaikeuste ei enää antanut valita kun ihan järjettömän korkean minimivaikeusasteen viimeisille tasoille, ja ne menivät sitten ihan murhaaviksi kun yritti alilevuisena niitä päästä. Ainoa mahdollisuus olisi ollut grindata samoja tasoja uudelleen mitä kohtaan kiinnostus oli nollissa. Niinpä järkevin vaihtoehto oli vaihtaa vaikeusastetta astetta alaspäin, mikä taas sitten antoi näille viimeisille tasoilla vaikeimmallakin alavaihtoehdolla liian helpon kokonaisvaikeusasteen omiin leveleihin nähden. Vaikeusasteasiasta vielä sellainenkin huomio, että tässä ihan sinällään hyvänä ideana tehty niin että tasossa on vain tietty määrä elämiä ja kun tarpeeksi monta kertaa molemmat pelaajat ovat kuolleet yhtä aikaa niin että toista ei ole saanut pelastettua niin heitetään vaan tylysti ulos tasosta. Ihan hyvä idea tosiaan siihen nähden kuika diablo-klooneja usein vaivaa se ongelma että kuolemalla ei tunnu olevan juurikaan merkitystä. Ongelma vaan on siinä että yksittäiset tasot ovat vähän turhankin pitkiä. Paremmin olisi toiminut asteen verran lyhyemmät yksittäiset tasot. Ei tavallaan huono siinä mitä yrittää olla siis, mutta ei myöskään jaksa viihdyttää niinkään kauan kuin mitä koko homman kaluamiseen menee lisäosineen. Ja tässä pelissä ei todellakaan tullut mieleenkään että haluaisi lähteä grindaamaan mitään endgame-buildiä. Ennemminkin fiilis oli että ei kiitos enää ikinä, riitti tämä homma vallan mainiosti.

1 month, 2 weeks ago

Harmonica rated Minecraft dungeons

 Minecraft dungeons 5/10

1 month, 2 weeks ago