Tästä pelistä on julkaistu kolme eri julkaisua. Selvyyden vuoksi loin Listaliin uuden sivun tälle jonka pelasin (ja joka nykyään kannattaa hankkia). Ihan alkuperäinen peli julkaistiin vuonna 1999, Gold edition 2000 (tämän olen aikoinaan pelannut läpi) ja tämä uusin julkaisu vuonna 2010.
Tässä on taas peli joka on enemmän kuin osiensa summa. Pelaamaan pääsee kolmella eri hahmolla, ihmissotilaalla, alienilla ja predatorilla. Kaikille kolmelle on oma (varsin lyhyt) kampanjansa.
Sotilaan kampanja on se ylivoimaisesti paras. Muistan kuinka nuoruudessani tätä pelatessa sydän hakkasi jännityksestä pimeillä käytävillä kulkien, liiketutkan piipittäessä taustalla. Enää en samanlaista jännityksen tunnetta tästä kyllä saanut, mutta tunnelmaa joka tapauksessa on edelleen. Pelimekaniikat ovat varsin omalaatuiset tässä. Alienit liikkuvat hurjaa vauhtia, mutta niin liikkuu kyllä pelaajakin. Sotilas kuolee parista alienin lyönnistä, ja alienit niin ikään parista osutusta luodista. Näinpä pelaaminen on äärimmäisen nopeatempoista.
Alienien kuolemat on toteutettu äärimmäisen tyylikkäästi. Kuolinanimaatioita on useita erilaisia ja lisäksi alieneista voi lähteä ampuessa osia irti. Äänet ovat kauttaaltaan erinomaisia myöskin, ja muukalaisten usessaan pitämät hyönteismäiset rusahdukset ovat hyvin tyydyttäviä.
Alienin kampanja on se toiseksi paras. Alien osaa kiipeillä pitkin seiniä ja kattoja, joten pää menee liikkuessa helposti sekaisin että missä suunnassa lattia on. Jokin indikaattori joka tämän kertoisi olisikin kyllä ollut hyvä ratkaisu. Tasot ovat varsin sokkeloisia jokaisella hahmolla, mutta alienilla reitit ovat kaikkein kimuranteimpia. Samoin alienilla hyvin usein pitää tajuta lyödä rikki joitain laitteita jotka eivät erityisen tärkeiltä näytä, jotta pääsee etenemään. Alien kuolee todella nopeasti osumista. Silti samoin kuin sotilaallakin, kun pelin mekaaniikkoihin tottuu, niin pelissä alkaa olemaan nopeasti varsin hyvä, ja kuolema koittaa verrattaen harvoin.
Predatorin osuus on se selkeästi heikoin. Tasosuunnittelu on hitusen monipuolisempaa, mutta pelattavuus selkeästi tympeintä. Pradator on melkoinen tankki, ja kestää aika paljon iskuja ennen kuolemaa. Hahmon aseet ovat myös ihmishahmoa hitaampia käyttää, ja näin peli on paljon hidastempoisempi. Lisäksi predatorilla valtaosa aseista käyttää energiaa joka latautuu hitaasti takaisin. Helposti energia pääsee välillä loppumaan joten joskus joutuu jäämään piiloon odottelemaan että energiat saa takaisin. Itsensä pystyy myös parantamaan täyteen elinvoimaan samaa energiaa käyttämällä. Energiaa kyllä kuluu iso siivu, mutta kun odottelemalla se kuitenkin latautuu, on pelaajalla käytännössä loputtomiin elinvoimaa käytettävissä kun kärsivällisyyttä riittää. Predatorilla alienien ampuminen on myös paljon epätyydyttävämpää kuin ihmisellä. Hahmon ainoa hyvä ase nopeasti liikkuvia alieneja vastaan on energiapistooli, jonka räjähdyksellä satuttaa itseään melkeinpä aina kun alieneita niillä ampuu. Paljon se ei itselle vahinkoa tee, mutta kovin epätyydyttäväksi se homman tekee kun lähes jokaisen alientapon yhteydessä predatorkin huutaa tuskasta.
Kaikkia kolmea kampanjaa yhdistää se että tasosuunnittelu on jokaisessa hyvin askeettista. Detailia on äärimmäisen vähän ja lähinnä peli koostuu tyhjänpuoleisista käytävistä, ilmastointikanavista ym. Toisaalta ratkaisu on ihan toimiva pelattavuuden osalta, sillä liian detailipitoisissa maastoissa vain törmäilisi hurjaa vauhtia liikkuvilla hahmoilla joka kulmaan. Vähäistä yksityiskohtaisuutta paikkaa myös tunnelmallinen valaistus.
Jokaisen hahmon kampanja on tosiaan varsin lyhyt. Niiden läpäisemisen jälkeen pääsee pelaamaan vielä bonustehtävinä muiden hahmojen kenttiä. Alienin kentissä ihmisellä on jetpakki ja predatorilla grappling hook. Molemmat näistä on kyllä ihan hauskasti toteutettu. Muuten samojen tasojen pelaaminen tuntuu turhan paljon edellisen toistolta, vaikka hahmojen pelaamistyyli toki ihan eri onkin. Ihan kiva silti että bonustasot on mukaan laitettu, vaikka ainoastaan sotilaan lisätasot jaksaa enää suurella mielenkiinnolla läpi pelata.
Ihan alkuperäisessä vuoden 1999 julkaisussa ei muuten pystynyt tallentamaan laisinkaan tason aikana. Tämä olisi vähän turhan hardcorea, sen verran helposti kun pelissä tulee äkkikuolemia. Reittiä sokkeloisissa tasoissa sotilaalla etsiessä joutuisi myös turhan usein aloittamaan tason alusta ihan vaan sen takia että ammukset loppuvat kesken. Uudemmissa julkaisuissa tallennusmäärät on rajoitettu neljään tallennukseen tason aikana, mikä onkin oikein hyvä ratkaisu. Se estää tallennusten liikakäytön, mutta toisaalta myös pitää jännityksen ja sopivan haasteen yllä. Goldiin nähden uusimman julkaisun ero on siinä että sen saa nykykoneilla toimimaan ilman ongelmia, ja sisältää widescreen-tuen.
Arvosanat eri kampanjoille voisivat olla sotilaalle 8/10, alienille 7/10 ja predatorille 5/10. Klassikkohan tämä, ja mahdollisesti paras alieneja sisältävä peli koskaan (tai ainakin sotilaan osuus).
Login
Home
32 Lists
1 Reviews
Collections
