Doom 3:n muistan olleen aikanaan monelle pettymys. Itse kuitenkin olen siitä aina pitänyt kovastikin. Joo, se ei ole ihan sitä mitä Doomin jatko-osalta fanina olisi toivonut, ollessaan liian hidastempoinen ja uudenaikainen. Ja niille jotka eivät originaalipelejä olleet pelannut peli taas oli auttamattoman vanhanaikainen. Näin ollen se ei lopulta täysin miellyttänyt oikein kumpaakaan yleisöä. Tästä seurasi se että peliin tuli hyvin nopeasti erilaisia modeja, jotka koittavat korjata asioita, jotka ihmisten mielestä siinä olivat pielessä.
Vaikka itsekin olisin toivonut enemmän alkuperäisten pelien kaltaista menoa, pidän silti pelistä nimenomaan sellaisena kuin miksi id sen suunnitteli. Esimerkiksi taskulamppu jota pysty käyttämään yhdessä aseen kanssa toimii erinomaisen hyvin pelissä. Vaikka peli onkin tyyliltään todella pimeä, ei pimeys ole oikeastaan ikinä sellaista joka epäreilulla tavalla vaikeuttaisi pelaamista. Valonlähteet on sijoiteltu aina siten että viholliset kyllä näkee taisteluiden aikana vähintään siluettina takana olevan valonlähteen edessä, vaikka muuten olisivatkin täydessä pimeydessä. Poikkeuksen tästä tekevät ainoastaan kaksi vihollistyyppiä: zombit ja impit. Zombit ovat äärimmäisen hellpoja vastuksia, eivätkä ne pääse lyömään lähes ikinä ellei hätiköiden ryntää pimeyteen niiden syliin. Zombien ääniä kuullessa kannattaa päinvastoin jäädä odottelemaan jotta ne tulevat pois pimeydestä. Imppien heittämät tulipallot taas valaisevat ne niin että ne pystyy paikantamaan ilman taskulampun ottamista esiin. Näinpä taskulamppua ei tarvitse käytännössä käyttää ikinä muuta kuin silloin kun haluaa etsiä varjoihin piilotettuja varusteita. Silti kaikkein yleisin ihmisten heti asentama modi on taskulamppu jota pystyy käyttämään yhtä aikaa aseen kanssa. Ihan turhaa ja pilaa sitä kauhuteemaa ja pimeän valaistuksen tuomaa tunnelmaa jota pelissä tavoitellaan.
Mm. virallinen BFG-edition versio pelistä lisää juurikin pukuun kiinnitetyn taskulampun. Vaikeustasoa on myös laskettu lisäämällä aseisiin saatavia ammuksia. Ihan turhaan, sillä ammuksia saa varsin avokätisesti jo muutenkin, ja niinpä tasapaino pelissä menee aivan pieleen. BFG-editionissa on myös jostain käsittämättömästä syystä poistettu pelin hienoin visuaalinen efekti: imppien heittämien tulipallojen heittämät dynaamiset varjot. Näinpä suosittelisin pelaamaan nimenomaan tämän alkuperäisen version. Moderneilla laitteilla pelin saa toimimaan moitteetta dhewm3-nimisellä modilla, joka ei lisää mitään gameplay-muutoksia.
Pelissä on tosiaan pelattavuus viety paljon hidastempoisempaan suuntaan aiemmista osista. Vihollisia ei tule kovin montaa kerralla ikinä kimppuun, osin tietty myös tekninen ratkaisu, pelin tekniset vaatimukset kun olivat aikansa koneille melko ennenkuulumattomia. Taistelut ovat silti omalla tavallaan varsin hektisiä ja parhaimmillaan nopeita refleksejä ja väistelytaitoa vaativia. Esimerkiksi haulikko on tässä, asia josta hyvin harva pelissä tykkää, äärimmäisen tehoton ase millään muulla kuin aivan lähietäisyydellä. Haulikko on ase johon saa yllikyllin hauleja, joten siihen turvatuu vähintäänkin jos muiden aseiden ammuksia haluaa säästellä. Haulikolla pelattavuus on kuitenkin omalla tavallaan oikein hauskaa. Haulikkoa kannattaa tyypillisesti käyttää tilanteissa jossa pelaajan kimppuun tulee vähäisempi määrä heikkoja vihollisia, kuten imppejä, kerrallaan. Pelaajan tulee tällöin taktikoida ajoittaen väistöliikkeensä niin että pääsee imppien aivan lähelle ampumaan sen yhden kuolettavan ammuksen. Kääntöpuolena tässä tosin on se että jollei kunnon osumaa saa, pääsee vihollinen helposti rankaisemaan virheestä. Vihollisilla hyvin usein on pelissä todella brutaalit lähitaisteluliikkeet jotka vievät hp:ta hyvinkin nopeasti. Toinen äärettömän yleinen modeilla tehtävä muutos peliin on haulikon tehokkaan kantaman parantaminen. Itse tykkään kuitenkin tästä varsin omalaatuisesta pelityylistä jota haulikon käyttäminen vaatii vanillaversiossa.
Hidastempoisuutta lisää pelin PDA-järjestelmä. PDA on henkilökohtainen tietokone johon kerätään kentistä löytyviä sähköposteja, audiologeja ym. Välillä sähköposteissa ja audiologeissa on ovien tai varusteita sisältävien kaappien turvakoodeja. Ihan ok hyvin toimiva systeemi sinänsä, ja koodit kyllä yleensä helposti löytää sähköposteista vaikkei kaikkea lorea jaksaisikaan muuten lukea. Sinänsä viestit sekä audiologit ovat ihan hyvin kirjoitettuja ja suht kiinnostavaa matskua.
Huonolla tavalla vanhanaikaista pelissä on lähinnä sen vihollissijoitteluun liittyvät asiat. Vanhojen Doomien hyvin abstrakteissa tasoissa on ihan luontevaa että yhtäkkiä jostain saattaa avautua seinä jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin paljastaa sen takana lymyilevät viholliset. Doom 3:ssa se tuntuu vain todella typerältä, tasot kun kuitenkin koittavat olla suht realistisen näköisiä avaruustukikohdan paikkoja. Välillä on jaksettu vihollisille tehdä vaikkapa joku ilmastointikanava josta niitä ryömii, mutta varsinkin alun jälkeen ei läheskään aina. Samoin viholliset on välillä sijoiteltu kovin epäreilusti. Heti oven takana on kovin usein imppi joka hyppää välittömästi kimppuun oven avatessa. Imppien hyppyhyökkäys on todella ärsyttävä sillä se yltää valtavan pitkälle, ja näinpä jollei jokaisen oven kohdalla välittömästi avaamisen jälkeen lähde peruuttamaan, todennäköisesti aika usein jää tällaiseen ansaan.
Vanhanaikaista on myös vihollisten hyvin alkeellinen tekoäly. Käytännössä viholliset käyttäytyvät aivan samalla tavalla kuin vanhoissa Doomeissa. Ne vain ryntäävät suorinta reittiä pelaajaa kohden. Ainoan poikkeuksen tekevät viholliset jotka on sijoiteltu laatikoiden tai kulman taakse ampumaan niin että ne eivät edes osaa lähteä suojastaan liikkeelle.
Liikaa modernisuutta pelissä edustaa ainakin staminamittari. On todella turhauttavaa kun hyvän flown iskiessä päälle saattaa edetä juoksunappi pohjassa nopeatempoisesti vihollisen toisensa perään ampuen, vain jossain kohtaa huomatakseen että stamina loppuu kesken ja enää ei voi liikkua kuin hölkkävauhtia ja monien vihollisten väistäminen käy mahdottomaksi. Ongelmaa lisää se että pelissä on aika paljon kohtia jossa pitää jäädä pidemmäksi aikaa etsimään reittiä. Tällöin haluaisi juosta etsien reittiä, mutta sitä ei kannata kuitenkaan kokoaikaisesti tehdä jottei stamina lopu kokonaan. Toki ymmärrän tässäkin teoriassa idean kauhuelementtinä, mutta en vain koe sen tuovan tunnelmaa ja vaarantuntua siinä määrin että se olisi perusteltu ratkaisu.
Peli on edelleen äärimmäisen hyvännäköinen visuaalisesti. Ainoa kritisoitava asia on turhan epätarkat tekstuurit. Valo- ja varjoefektit ovat kuitenkin äärimmäisen hienoja. Pelin pimeys on toki liioiteltua (ei ole kovin järkevää että huone jossa on useampikin valonlähde sisältää silti kohtia jotka ovat täysin pimeitä), mutta se toimii. Ikinä en muista umpimustia alueita käytettäneen niin hienosti missään pelissä. Tasosuunnittelu on muutenkin yksityiskohtaista ja tyylikästä. Voisi kuvitella että yhdessä avaruustukikohdassa käytävien koluaminen alkaisi käydä visuaalisesti kovin itseään toistavasti. Tältä ei kuitenkaan missään vaiheessa tunnu. Alueet ovat aina mukavasti erinäköisiä edellisiin verrattuna. Helvettijakso taas on aivan helvetin komea. Helvetin arkkitehtuuri on erittäin yksityiskohtaista ja näyttävää. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa pelin läpi pelatessa oletin pelin loppuvan kyseiseen helvettijaksoon, eikä se edes tuntuisi mitenkään erityisen lyheltä vaikka näin olisikin. Oikeasti peli on kuitenkin tuossa kohtaa vasta puolivälissä. Helvetistä palataan takaisin Marsin tukikohtaan, jonka arkkitehtuuriin helvetilliset muodot ovat alkaneet sulautua, erittäin tyylikkäällä tavalla jälleen.
Hyvä peli jonka jaksaa pelata uudelleen aina muutaman vuoden välein. Jos ei paras mahdollinen jatko-osana niin hyvä omanlaisenaan teoksena kuitenkin.
Login
Home
32 Lists
1 Reviews
Collections
